Eilen oli niin mahtavaa aukustissa.
Ensi Ulla tuli bussilla meille, ja syötiin jotain meillä ja oltiin ja juteltiin. Sitte äitee vei meidät kirjaston eteen ja treffattiin sitte Tiinan ja Lauran kanssa. Ei oikein tiedetty mitä tehtäis niin mentiin sitte Riikkan ja Sonjan kanssa Wilholan pihaan ja joo.. Aluks oli vähä tylsää, mut sit kävin kattomas Reckless Loven ja en sit menny sisälle enää sen jälkeen ku Ullalla ei ollu lippua niin jäin sitte pitämään seuraa. No sitte pienessä hiprakassa mentiin vanhan kirjaston eteen istumaan ja siel oli kans iha kiva meno. Sit tuli siiihen kiva poikaporukka ja istuskeltii ja juteltii kaikkee sekavaa :D Ullan ja mun seikkailut oli parhaita :P Oli kiva nähdä tuttuja ja nähdä pitkästä aikaa kaikkia kavereita muutenki. Isä tuli sit hakeen mua just samaan aikaan ku Tiinan isä kävi hakees ne kolme. Eli joskus yhen maissa. Nukahdin kyllä heti.
No tänään sitten oli vähän erilaiset tunnelmat, kun siunattiin meidän rakas ystävämme haudan lepoon.
Oli kyl raskaimmat hautajaiset, missä mä oon koskaan ollu. Lepää rauhassa rakas ystävä<3
Sen jälkee mentiin Riikkan, Sonjan ja Piritan kanssa aukusti markkinoille vähä kattoon millasta siellä on.
Ostin sit taas metrilakuja, nam! Sit Sonja heitti mut kotia ja sit rupesin kattoon Ice Age 2:sta ku se tuli teeveestä:) Sit Pirita tuli pitämään mulle vähä seuraa ja oli kivaa. Katottiin leffa loppuun ja sit syötiin ja datattiin. Pirita tuli ottamaan kuvii ja jee oli ihan jees. Mut ny se lähti takasi aukusti markkinoille, joten kirjotan nyt tätä. Illalla, jos hyvin käy, mennään aukustiin vielä vähä katteleen, millanen meno siel on tänään. Eilen oli kivaa, tänään...oo jee! Baila baila. Ehkä :D Ja tänään on mun elämä taas ku tulee Uusi Sherlock. Ahh namm mä niin ootan ja on niin ihanaa nähdä se taas. Mut sitten mä en voi mennä aukustiin. Hö! No pitää pyytää isää hakemaan mut niin että näen Sherlockin. En jätä sitä pois, en en en!
Voisin soitella taas pianoo ehkä, ku en oo hetkeen soittanu. Ja selloa pitäis soittaa, mut tiättekö ku se on niin surullinen soitin niin ku itekki soittaa nii tulee niinku sellanen hassu olo. Tyhmää, mutta totta.
Oon kuunnellu Nightwishin "forever yours" biisiä ja laulani sitä. Ystäväni, josta puhun nyt tässä postauksessa, tykkäs siitä biisistä tosi kovaa, sillon ku tutustutin Nightwishin hänelle. Kaunis se oli, on ja tulee aina olemaan.
Mä käsitän ton kertosäkeen niin ku niin, että me ihmiset ollaan (suomalaiset varsinkin) niin ku niin jotenki itsepäisiä, että me ei nähdä sitä hyvää (niitä tärkeitä, pieniä hyviä aisoita) meidän elämssämme. Niin ku jos on paskaa. tai tuntuu et kaikki on paskaa, niin maailmas on aina jotain hyvää. Ja pienistäki asioista pitää nauttia ja olla kiitollinen. Koska ne pienet, hyvät asiat voi olla just niitä, mitä sä tarviit, ja ne saa sut tajuamaan, että ei tää elämä välttämättä oo niin paskaa, mitä sä luulet.
Tässä sanat:
Fare thee well, little broken heart
Downcast eyes, lifetime loneliness
Whatever walks in my heart will walk alone
Constant longing for the perfect soul
Unwashed scenery forever gone
No love left in me
No eyes to see the heaven beside me
My time is yet to come
So I'll be forever yours
Me tullaan kaipaamaan sua aina, ihana ystävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti