Heippatttiiii:)
Tänään mä ajattelin puhua vähän unelmista. En kovinkaa pitkästi, mutta kuitenkin.
Meillä kaikilla on unelmia, ihan varmasti....tulla rikkaaksi, tulla prinsessaksi, saada isona lapsia tai saada edes se mies/nainen. Se voi olla ihan mitä vaan, ja niin puskista vedetty, ku olla ja voi....mutta ne on unelmia. Voitte varmaan arvata, on ehkä kornia, mutta menkää suoraan niitä kohti. Koska mä tiedän että vielä joku päivä te saavutatte unelmanne. Ihan varmasti! Oli se sitte niin tyhmä tahansa, tai niin mahdoton kun olla ja voi, mut joku päivä. Mut muistakaa, että se isoin unelma....se suurin unelmista on se että sä tiedät et jos sä saavutat sen, niin sun sydämes täyttyy kokonaan. Ja sä voisit sen unelman saavutettuna elää täyteläistä elämää. Tajuatteko...?:)
Nyt mä haluan kertoa mun unelmani, joka kesällä rikkoutu, mut oon saanu sitä pikkuhiljaa takaisin.
Mä oon aina rakastanu pianon soittoa, laulaminen on tullu sit vähän lisänä...enkä todellakaan sano, että mä oisin kummassakaan mitenkään hyvä, en todellakaan, mut oon aina tykänny ja rakastan sitä mitä teen (omia biisejä tai muuten vaan pianolla pimputtaminen) ja mä tiedän, että tuun jatkossakin rakastamaan. Me ajateltiin sillon yläasteella mun kaverin kanssa (joka soitti kitaraa ihan tajuttoman hyvin ja kaikki soolot kuulkaas tuli ja se soitti niin hyvin ettei sit kukaa meidän ikänen) että voitais kokeilla soittaa yhessä. Tai perustaa bändi tai jtn. Sen suostuminen siihen hommaan sai mut innostumaan biisien teosta ja säveltämisestä. Siitä muokkautu iso haave...unelma. Mä tiesin, että jos mä saisin oman bändin tai saisin hänen kanssaan soittaa ja tehä biisejä, niin mun sydän täyttyis täysin ja kaikki olis helpompaa.
Sit se unohtu....mut mä kokeilin kysyä sitä uudelleen parin vuoden päästä. Se vähän empi, mutta suostu silti ja olin taas että wuhuuu, ois niin siistii tehä kaikkee ja soittaa omia biisejä. Mut kesällä tää ihminen kuoli yllättäen, varmaan tiedättejo kyllä kenestä on kyse. Mun sisällä tapahtu aivan valtava pirstoutuminen. Mä menetin sen ihmisen...ja mun unelma, isoin unelma, mitä mä olin toivonu, pirstoutu. Mut kun mulla oli huono olo...niin mä olin pianon äärellä, sillon ku mä olin iloinen, mä soitin pianolla ja lauloin, kun mä en tiedä oonko iloinen vai surullinen, mä soitan pianoo ja laulan. Sillon kun mulla on ahistava olo, niin mä teen biisejä.
Yhtenä päivänä tänä syksynä tajusin, että tää homma on se, minkä mä haluan jatkuvan koko elämän, olin mä sit miten huono tahansa, tai oli sit niin huono lauluääni tahansa, mut musiikki ja varsinkin piano-laulu on se mun juttu. Mulle tuli uus unelma...unelmoin valkoisesta keikkapianosta, ja mikrofonista, laulaa jonkuin, edes pienen yleisön edessä ja puhua välispiikit tai jotain muuta. Tänä vuonna mua sit pyydettiin soittamaan ja laulamaan, pienen yleisön eteen. Olin ihan et mitähän ihmettä tapahtuu. Mun unelma on käymässä toteen ja ahh namm mikä ilo.
Mä suunnittelin joo et en soita tänä vuonna akustisella pianolla ja hankin mikrofonin , että laulu ees kuuluis jotenkin. Ja ajattelin puhuukki yleisölle tällä kertaa! :DD Suunnittelin kaiken jo valmiiksi. Ajattelin että ois helpompi saada oma piano sinne, sellainen jonka sais seisoma-asentoon ja sitä vois siirrellä sit mielensä mukaan.
Kunnes tänään....yritin edes keskustella isän kanssa tästä pianosta, muttta vastaus on yhä edelleen iso EI. Mä en sillä akustisella soita. Koska sillä on turha soittaa, koska sillä ei voi soittaa hiljaa, koska pedaalia on pakko käyttää, eikä mulla oo mikkiä...mul on vaan mikkiständi. Sanoin, että mä sitte peruutan sen esiintymisen, koska en usko et musiikkiluokasta voi viikonloppuisin varata omaksi pianoa. Joo ei mitenkään. Musta keikkapianon investoiminen ois hienointa, koska sitä voi käyttää muuallaki, ja ainaki oppis soittamaan seisaaltaan. Ja mä tiedän että Luopajärven toimikunta pyytää mua vielä tulemaan soittaan. Niinhän ne on tehny jo pari vuotta.
Ei täs muuten mitäään, pianon hankinta on iso juttu, mutta mä olin taas niin lähellä, niiiiin lähellä., Mut meen ehkä peruuttaan sen keikan, ja unelmat vaan siirtyy, ei sen kummempaa:) mut luovuttaa mä en aio! Se on viimeinen asia jonka aion tehä tässä elämässä. Luovuttaminen! Koska niin ku huomaatte, voi olla pienestä kiinni että te saavutatte sen, jos se pirstoutuu, niiin seuraavalla kerralla se voi olla sun käsissäs.
"Never give up, it`s such a wonderful life"
Mutta tosiaan, kuulumisia:)) Vähän on ollu kiireistä, kun olin viime viikolla kipee ja sit jäi koe rästiin, ja sitte autokoulu vie kaiken ajan, oikeesti kolme kertaa viikossa koulun jälkeen plus ajotunnit. Huhhhuh. Mä en kestä! Tänäänkin oli koe....turhaaaa sanon minä :D Mut ammattiinvalmistuminen saattaa sanoa vähän toista.
Mull on ollu ihmeellisen hyvä viikko silti. En tiiä miksi :PP Oon ollu niin ku...normaali ja stressi lähtee pikkuhiljaa valumaan musta pois :3 Mä oon kattonu Viidakkoperhettä ja soittanu pianoo ja lauleskellu, ja kuunnellu musiikkia. Oikeestaan tosi paljon rauhallista musiikkia esim. Johanna Kurkelaa.
Mä en nyt sitte tiiä meenkö mä esiintymäään sinne, mutta jos meen, niin pitäis harjotella biisejä ja keksii kaks muuta biisiä. Jouluyön hymni on yksi. One of my favourite Christmas songs:) ! Oikeestaan ON mun lemppari. Toinen on O Holy Night eli Oi jouluyö :3 <3 ihanin!!
Aatelkaa oikeesti, jouluki on pian :DD Nopeemmin se tulee ku ootat! Ihan varmasti x)
Mutta joo, viikkoja vielä koulua, mutta eiköhän sen kesät, kun on sitten joululoman plus työharjottelun poissa koulussa, eikä näe ketää niitä ihmisiä, jotka pitää mut kasassa. Saas nähdä millaseet riidat tulee perheen kanssa ennen joulua vielä xD Isoveljee odotellessa kotiin.... :DD Tässä meidän Chili näyttää tyylinäytteen siitä, kuinka nukutaan...pää lattialla ja muuten patjalla! Eipähän tuu painetta perseeseen kun on pää alaspäin x))
Meillä oli mun täti ja sen mies kylässä isänpäivänä, ja tein vähän kakkua. Mun keltanen juustokakku onnistu täydellisesti, sori oon vähä leija, mut pitää vähän olla koska se oli niin hyvääki! Ei ollu liiian makeeta, ja päällyne onnistu täydellisesti, ku se oli ihan peilisilee se pinta:) Sukulaiset huolehti sit toisesta kakusta ja ai että oon sitte syöny viikonloppuna paljon! Sais kaverit huolehtia vähä enemmän mun linjoista ;))
Piparit ei oo mun tekemiä, vana kaupan. Mutta eiköhän sitä pian tehdä ensimmäinen satsi pipareitaki :)) Mut Sinappi on perso ruualle, ja oon kyllä ylpee siitä :D Onneksi on sit koulussaki kaverit jotka huolehtii että mä en syö mun ostamia herkkuja ;PP Mutta tänään ois soittotunti, ja mun pitäis mennä soittaan ku en ollu viime viikolla tunnilla ku oli PIKKANEN kuume ja joo jos en osaa mitää niin opettaja nirhaa mut :D Eli joo meen ehkä soittamaan selloa.
Sit on taas yks stressin aihe ohi tältä viikolta. Huomenna on autokoulu, mut se menee kyllä siivellä ;) Sitte viikonloppuna festarit ja arvakkaa vaan unohdanko mä sen aina ku on niin paljo kaikkee muutaki :P Mutta nyt hyvää illanjatkoo, tai huomenta, koska ikinä luetkaan :PTässä vielä syksyn pimeisiin iltoihin "taidekuvia" :DD Tosi taidetta joo moro :P Painakaas rastia että luitte!
Rakkaudella Sinappi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti